Gregorio Martín González (1974–2011)

Gregorio (Goyo):

Generoso y abnegado hijo.
Entregado y comprometido hermano.
Nuestro gran vínculo con tu familia.
Ejemplo para todos los que te conocieron: familiares, amigos, compañero.
Descansas junto a tu padre para seguir ayudándonos a todos.
Siempre estaréis con nosotros porque como sabéis os seguimos necesitando y sois eternos.
Haz que podamos luchar cada día y seguir adelante.

 

Gregorio Martín syntyi Madridissa, Espanjassa. Suomeen hänet toi rakkaus, ensin vierailuille, ja vuonna 2002 asumaan Ouluun. Musiikki oli Gregoriolle tärkeä, ilman sitä Gregorion ja hänen suomalaisen vaimonsa polut eivät olisi koskaan kohdanneet. Raskaampi rockmusiikki oli hänelle mieluisinta, mutta hän oli kuitenkin hyvin avoin monille eri musiikinlajeille. Hän oppi suomen kielen hyvin, vaikkei varsinaisesti sitä opiskellut. Työuransa hän suoritti Nokian palveluksessa diplomi-insinöörinä.

Gregorio avioitui Suomessa, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Lapsistaan hän oli ylpeä. Gregorio oli lapsilleen superpapá, joka osasi tehdä hauskoja temppuja. 

Lähes kymmenen Suomessa vietetyn vuoden aikana Gregoriosta tuli osa vaimonsa suurta perhettä, tunnollinen, pidetty työkaveri sekä ystävä monille. Hänet muistetaan erityisen kohteliaana, iloisena, hauskana ja lempeänä persoonana. Gregorio otti muut huomioon eri tavalla kuin useat suomalaiset. Hänellä oli heti ensitapaamisista lähtien tuliaisia uusille sukulaisllle: espanjalaisia mantelikarkkeja ja chorizo-makkaraa. Gregorion vieraat saivat aina viemisiä mukaansa: vähän ennen vieraiden lähtöä hän aina katosi ja tuli hymyillen takaisin mukanaan kassillinen lähinnä espanjalaisia herkkuja. Palkaksi avusta hän saattoi antaa lankomiehelleen kengät, puseron tai muita vaatteita. Suomalainen mies tuskin kavereilleen ostaa kenkiä tai vaatteita.

Gregorio oli ennakkoluuloton ja halusi sopeutua Suomen oloihin. Toisella Suomen vierailukerralla oli talvi ja pakkasta lähes 20 astetta. Gregorio pyydettiin mukaan hiihtoreissulle. Etelän mies puettiin ja hänelle opetettiin hiihdon saloja. Viiden kilometrin matkalla mietittiin miten käsiä ja jalkoja pitää liikuttaa. Reissun jälkeen hän pääsi kuumaan saunaan. Tuo osoitti sitä spontaanisuutta, jota Gregoriossa oli.

Sukulaismiehet ottivat Gregorion mukaansa myös sorsajahtiin saareen. Saarta lähestyttäessä Gregoriota pyydettiin ottamaan vastaan rantautuessa, ettei vene mene kiville. Saman tien noin viisi metriä ennen rantaa Gregorio hyppäsi veneestä kirkkaaseen meriveteen ja veti veneen rantaan. Vettä oli noin 70 cm ja Gregoriolla pikku kengät. Tuo ei kuitenkaan miestä haitannut, vaan metsästäjät kiersivät saaren ja istuskelivat saalista odotellen. Sitä ei kuitenkaan tullut. 

Suomalainen luonto kiinnosti Gregoriota. Hän pääsi sukulaisten kanssa katsomaan hirviä metsään, ja löysivätkin kerran hienon uroshirven, jolle ääntelivät naaraan kutsuhuutoa. Näin he saivat ihailla uljasta isosarvista eläintä pidempään ja ehkä vähän lähempääkin. Gregorio kävi marjastamassa, hakemassa suolta karpaloita sekä sienestämässä. Eräänä syksynä hän kertoi aikovansa mennä Oulun Marttojen sienikurssille. Tuohon aikeeseen ei suomalaista miestä hevillä saisi. Hillareissulle hänen olisi tehnyt mieli, mutta sinne hän ei ehtinyt viimeisten vuosien huonojen hillakesien vuoksi.

Gregorio oli todella taitava piirtämään, ja hän piirteli omien lasten lisäksi sukulaislapsillle piirustuksia, joista osa oli niin hienoja, että olisi pitänyt laittaa kehyksiin ja seinälle. Taloudesta löytyvä paperin, kynien ja värien määrä kertoi paljon siitä, mikä oli perheen yksi ehdottomista yhteisistä lempipuuhista. Myös valokuvaaminen oli hänelle harrastus. Viimeisen piirroksen hän varmaan piirsi lapsilleen: sateenkaaren kirkkaalle talvitaivaalle hautajaisjärjestelyjen aikana. 

Ruoanlaittoakin Gregorio harrasti, ja kukapa läheisistä ei olisi maistanut espanjalaista perunamunakasta ja muita espanjalaisia herkkuja. Hän auttoi usein anoppiaan ruoanlaitossa ja kyseli miten mitäkin ruokaa tehdään. Gregorio aikoi viedä suomalaista ruokakulttuuria Espanjaan valmistamalla mm. juhannusjuustoa. 

Intohimona Gregoriolla oli jalkapallo: siitä puhuttaessa ja sitä katsottaessa hänen espanjalainen temperamenttinsa pääsi oikeuksiinsa. Hän oli fanaattinen Atlético de Madridin kannattaja. Espanjan voittaessa maailmanmestaruuden hän käveli edestakaisin olohuoneessaan ja eli pelissä mukana ikään kuin hän olisi ollut itsekin kentällä. Välillä tuntui siltä, että kisakatsomo oli härkätaisteluareena, kun hän puhisi espanjalaisten epäonnistuessa. 

Suomesta tuli Gregoriolle toinen kotimaa, ja perhe kävi isän kotimaassa vähintään kerran vuodessa sukuloimassa ja tapaamassa paikallisia ystäviä. Hän tuli tänne kaukaa etelästä jättäen turvallisen kotiympäristön, sopeutui suomalaiseen kulttuuriin ja arktisiin olosuhteisiin.  Gregorion läheiset Espanjassa, Ranskassa ja Suomessa muistavat häntä kiitollisin mielin. Hänen muistonsa elää omaisten ja ystävien sydämissä. 

Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.

Madredeus: O Paraíso

 

 

 

Galleria

Siempre estarás con nosotros

Jätä viesti